Urheilumaja

  Vein tänään Inband tauluni huoltoon Tampereelle, kun näytti, että siinä ei toimi kuin kaksi mikrofonia. Kaikki mikrofonit olivat kuitenkin kunnossa, mutta reissu ei ollut turha, sillä tauluun vaihdetaan piirikortti, joka nopeuttaa bluetooth -yhteyttä.  Suosittelen Inband laitetta vahvasti myös kotiradoille. Voin sanoa, että taulu on huippuhyvä. Se on myös paljon edullisempi hankinta kuin muut elektroniset taululaitteet, silti samat ominaisuudet ja helppo käyttää. Minulla on ollut InBand jo kaksi vuotta ja on ollut mahtava treenata samanlaiseen tauluun, kuin useimmilla Suomen radoilla on. Kerroin Inbandin kavereille, että olen yrittänyt vähän huonolla menestyksellä rakentaa nauhataulua Scatt -harjoittelua silmällä pitäen, joten tyypit haki tämän kuvassa olevan taulun varastosta. Sain sen omaksi. Olen tänään alkanut suunnittelemaan siihen virtalähdettä katkaisijalla ja laitoin siinä olevat kumirullat kuntoon. Vaikka ammun tähän tauluun pääasiassa Scatt harjoituslaitteella, haluan, että

Korona-aika osui kipeään kohtaan. On kuitenkin tarpeetonta selostaa mitä tapahtui tuolloin, kun pandemia alkoi leviämään. Se on jo koko maailmalle tuttu tarina. Kerron sen sijaan tämän tarinan lyhyesti ja rönsyilemättä - miten tyttäreni nosti minut ylös tästä toivottomuuden tunteesta.  Olin juuri aloittanut kilpailmakivääriharrastusta ja saanut työstettyä pohjaa tekniikalle ja saanut ammunnan kulkemaan kivasti. Olisi ollut aika alkaa treenaamaan oikein kunnolla. Suomeen julistettiin poikkeusolot ja kaikki paikat pantiin kiinni. Koko Suomi suljettiin. Tajusin, että tämä aika tulee olemaan kova kolaus motivaatiolleni. Olin ravoissani, mutta en tiennyt kenelle raivota.  Kotoa ei oikein voinut enää poistua ja ihmisiä kehoitettiinkin välttämään kaikenlaista turhaa liikkumista, mikä ei ole niin välttämätöntä. Mekin olimme koko perheen voimin viikkotolkulla visusti kotona. Ruokatarvikeet tilattiin kuljetuksella kotiovelle.  Nuorempi tytär halusi kokeilla jousta, joten sellainen piti käydä kui

  Pikkuisen kasa repesi liikaa, mutta olen silti aika tyytyväinen treeniin. Oli kiva taas paukutella pahvitauluun.  Hyvän tuloksen ammun aina, kun saan itseni patatyhmälle tuulelle, jolloin ei paljon tunteen paloa tule tekemiseen, vaan pikemminkin vain paukuttelen menemään kylmän rauhallisesti. Tyhmyys tekee rauhalliseksi. Montaakaan ihmistä ei tullut Tekulla vastaan, mutta oli silti kiva nähdä edes joitain tyyppejä. 

Ilma-asekausi on nyt avattu. Laukaukset jäivät roikkumaan, mutta en säätänyt tähtäintä, sillä tämä voi johtua asentovirheestä kesän jäljiltä. Jos tilanne ei parane, niin sitten pitää alkaa vääntämään. Ei vain mielellään jaksaisi vääntää ensin sinne ja sitten tänne, vaan pitäisi saada stabiili asento aikaan suuntaan tai toiseen. Sitten katsoo pitääkö ruuvata.  

Urheilumajassa on kuuma, mutta 60 laukausta jaksaa helteessäkin. Korvanapeista keskittymismusiikkina soi Ramones :) Kuntoilua Peltosaaren jousiammuntaradalla 💪 Parhaina arkipäivinä jousiammuntaradan siivittämänä tulee 14 000 - 22 000 askelta, kun ottaa huomioon, että koko työpäivän on istunut tietokoneen ääressä toimistossa. Viikonloput on sitten erikseen, kun aktiiviaikaa on enemmän. Myös kunnon sykkeen saa aikaiseksi, koska tämäkin homma on henkeen ja vereen. 😎 Riihi-Jouset oli opastamassa tähtäinjouseni säätöjen kanssa ja ilta olikin oikein mainio! Toiset kaverit ampuvat pienoiskiväärillä, mutta minulla on ollut nyt kesäisin tämä jousi. Tämä on hyvää liikuntaa! Tyttären kanssa käydään jonain päivänä heittämässä Riutassa Frisbeegolfia. Olisi kova haave kiertää koko rata! Nyt en ole kerennyt vielä maastojuoksua, mutta sekin tulee kuvioihin. Painoja olen nostellut, ja niiden heiluttelu palavereissa pitkin päivää kuuluu asiaan. 

Olin vähällä keskeyttää päivän treenin keskittymisongelman takia, mutta jatkoin loppuun saakka. Kolmannessa sarjassa pääsin taas sataan pisteeseen. Haasteeni on kuitenkin ampua päivän ensimmäisessä sarjassa sata tai sen yli. Tänään olin pitänyt ennen treeniä voimaharjoituksessa taukoa.