Urheilumaja

Joo, en taida vaihtaa kiväärin vasemman käden tekniikkaa kesken kauden, mutta kesällä aion tutkia tämän perusteellisesti. Ammuin nyrkin päältä, kuten alkusyksystä olin omaksunut eräältä ranskalaiselta tytöltä (ks. 1.10.2019 blogaus: https://urheilumaja.blogspot.com/2019/10/ ). Ennemmin keskityn siihen, että pidän vasemman käden rentona ja toki oikean käden myös. Sillä tavalla tein poikkitieteellistä testiä tänään Scatt -treenissä ja tulos oli että ammuin 10.9 ja 10.8 jne.. Muita laukauksia oli, mutta olen niihin vertailuarvoisesti tyytyväinen tämän päivän treeniin. SCATT:lla EN AMMU TULOSTA, koska luodit ei mene suoraan, mutta Scatt on näkymätön laser, joka menee aina suoraan. Rakastan Scatt:ia ja se antaa mahtavaa osviittaa sitä miten tähtään, miten heilautan piippua laukauksen jälkeen ja miten tähtäyksen suoritus pitäisi mennä. I love it!! Tänään treenissä on tuttua hajontaa ja yksi aivan saisse laukaus, mutta silti taas homma menee oikeaan suuntaan. Tästä on taas tie ylöspäin

Kirjoitin tahallaan laimean otsikon, sillä käyn aika kuumana noin muutoin. Treenit ei menneet lopuksi sitten niin kuin trömsöössä. En siis ampunut tulosta, vaan ammuin tänään vähän huonosti :)  Totean vain, että kaikki edellytykset on ampua hyvin, mutta sitten samat edellytykset herpaantua ja pilata kaikki. En halua enää kirota radalla itsekseni! Kun syksyllä aloitin, niin minulla ei ollut yhtään vaikeuksia ampua hyvin tai huonosti. Ei ollut mitään paineta mihinkään suuntaan. ... Huomenna kun olen nukkunut ja tehnyt hyvän työpäivän, niin Urheilumajalla otan tämän harjoitusten revanssin. En anna periksi, vaan jatkan vaikka tuomiopäivään asti ja otan tämän haltuun.

Eilen Rassin radalla kaveri funtsi, että mun kannattaa kokeilla toistakin tapaa vasemman käden pitotapaan. Olen kannatellut kivääriä nyrkin päällä, ja totta tosiaan, en ole aina pitänyt sormia siinä rentona. Kokeilin muitakin kannattelutapoja, mutta en vielä päässyt oikein mihinkän lopputulokseen siinä. Tutkimukset ja kokeilut jatkuu. Tänään tulin aika myöhään Helsingistä kotiin, joten kaiken kaikkiaan pääsin aloittamaan vasta tosi myöhään treeniä. Harjoittelin kuivalaukauksilla ja Scatt:lla. Ihmittelin kun ei oikein sujunut, mutta huomasin olevani aivan hirveen väsynyt. Napsuttelin 60 hutia ja eipä siinä oikein ole mitään järkeä, jos väsymys on sitä luokkaa, ettei jaksa kannatella tähtäimiä riittävästi, vaan laukoo miten sattuu. Olisi ollut hyödyllisempää vaikka kävellä korttelin ympäri! Laitoin kuvaan hyvän osuman, niin on parempi mieli ;) Sen verran tänään tapahtui hyvää, että olin Scatt:iin yhteydessä ja tiedustellin jälleen kerran Android -sovelluksen tilanteesta - täll

Tyttäreni Lisbeth tuli mukaan huoltojoukkoihin ja tsemppikaveriksi. Se tarkoitti sitä sitten, että palkaksi käytiin Hyrylän Subissa. Oli oikein mukava reissu.  Taulut oli laitettu näyttämään desimaalit, joten tulokset "konvertoitiin" suorituksen jälkeen kokonaisluvuiksi. Olisi siellä ollut asetuksissa yksi täppä, josta olisi saanut suoraan kokonaisluvutkin käyttöön.  Lisäksi paniikkia meinasi aiheuttaa, kun kello juoksi taulunäytön kulmassa omia aikojaan, koska koelaukauksia ei saanut aloittaa resetöimällä taulua. Nostin käden pystyyn. Onneksi ratavalvojilla oli osoittaa minulle kello seinältä ja se oli sitten ihan hyvin näkyvillä. Kaikki lopuksi hyvin. Elektroniset taulut, eli erotiikkataulut, ovat suhteellisen uusi juttu. Niiden sujuva käyttö ilman turhia pelkoja tietysti ottaa oman aikansa. Hyrylän ilma-aserata on nyt paras kaikista tähän asti käymistäni radoista, jos ei lasketa Rassin rataa Riihimäellä, joka on tietysti paras :)  Hyrylässä valaistus oli l

Suomen Ampumaurheiluliitto järjesti Tuomarikorttikurssin ja kokeen 26.1.2020 Mäntsälän Sälinkäällä. Mukava päivä - vaikka aika raskas. Matkoineen päivineen Tuomarikorttiopinnoissa meni koko päivä. Opin kuitenkin todella paljon uusia asioita ja monia asioita rupesin miettimään eri tavalla.  Nyt on kuitenkin 2. luokan Tuomarikortti taskussa ja se mahdollistaa taas paljon uusia asiota ja kilpailuja.  Vasemassa silmässä vaivaa tosi kurja silmätulehdus. Vaikka se ei ole tähtäävä silmä, niin se haittaa silti. Huomenna maanataina on kuitenkin sen verran kiire päivä, että en ehdi hakemaan silmätippoja lääkäristä. Jännittää tästä syystä myös huomiset kisat Hyrylässä. Joka tapauksessa otin Urheilumajalla vielä päivän päälle harjoitusta. En treenannut kauan, koska väsymys ja silmätulehdus vaivasivat.

Älyttömän hauska reissu! Mentiin Jounin kanssa edustamaan Rassin riveistä miesten yleiset sarjaa. Puitteet olivat Mäntsälässä hienot. Se, että yksikään rata ei ole tietenkään samanlainen, tarkoittaa myös sitä, että aivan samoilla kiväärin säädöillä ei mennä joka paikkaan. Mäntsälässä korostui se, että InBand taululaitteen oma led -valaistus oli asetettu ilman ulkoapäin tulevaa kohdevalaistusta. Taulu oli hiukan himmeä versus Hämeenlinna tai Urheilumaja, että säädin takatähtäimen tunneliin enemmän valoa ja suurensin etutähtäimen iiristä 3.7 mm => 3.9 mm. Lisäksi jouduin säätämään jostain kumman syystä diopteria niin, että osumat tulee ylöspäin. Se oli jännää, mutta onneksi kaikki nämä ovat jo tuttua juttua. Nyt se vain realisoitui, että kivääriä pitää tosiaan säätää eri paikoissa hiaman eri nyansseihin. Mäntsälän hieno rata yllä. Olen omalta paikaltani tuosta jo hiippaillut taaemmas, sillä tein jo parhaani. Jännittäviä tuskan hetkiä, kun periaatteessa ammuin aika h

Joskus on hyvä pysähtyä katsomaan, että missä mennään, mitä kuuluu ja mihin ollaan menossa. Käyn tässä blogissa avoimesti tämän ampumaurheiluni ylä- ja alamäkiä lävitse. Tuon paljaana kaiken tuskan esiin, mutta myös onnistumiset ja oivallukset. Tosiasia on se, että harrastusta on tähän tammikuuhun 2020 mennessä takana vajaa 4 kuukautta. Ensimmäinen treenipäivä oli Riihimäen Ampumaseurassa tiistaina 1.10.2019. Jos katsoo kahta satunnaista 60ls treeniä (kuva yllä) tammikuun 10. ja tammikuun 20. kuvaajaa, niin trendi viiva osoittaa pientä edistymistä tällä lyhyenkin aikavälin vertailujaksolla. Pidemmällä ajalla katsottuna edistys on kyllä aika hurjaa. Se on just siitä kiinni, että joko harrastaa tai sitten ei harrasta. Edessä on joko ampumaurheilu-ura tai sitten ei ole. Riippuu minusta itsestäni. Uskon itseeni, valmentajaan, treenaamisen voimaan ja intensiiviseen harrastamiseen. Ihan hyvän kuvan saa myös seuraavasta animaatiosta, jonka tein näyttämään raa'alla tavalla oman ed

Eilisestä alkaen olen treenannut "jaksaa-jaksaa-kaikki-keskelle" -tyyppistä treeniä. Siis ihan korvienväliharjoitusta, joka on Hämeenlinnassa kilpailleen Vesan suusta tullut tyytyväinen tokaisu ja minun adoptoima treenausmetodi.  Tänään ammuin 60ls johon käytin 40 minuuttia. Jaksaa-jaksaa -treeni tuotti lähelle omaa henkilökohtaista ennätystäni joka on 577.5 (554-12X) ks. päiväkirjamerkintä . Tänään pääsin pitkästä aika sitä lähelle tuloksella  574.3 (550-13X) . Vielä jaksaa kiristää ja kiristää. Tavoite on ihan pian päästä sinne kuuteen sataan ja mielummin vähän päällekin. Tuosta on aika loikkaaminen, mutta aion tehdä sen! On muuten jännä, kun treenit on menneet hyvin, niin miten tyytyväinen olo on sen jälkeen. Jos on vain räiskinyt ja hutiloinut, tai vaikka ei olisi tarkoituksella hutiloinut, mutta on ollut välinpitämätön ja huolimaton, niin siitä tulee jotenkin itselle anteeksiantamaton tunne. Nyt olen oppinut treenaamisesta lisää, ja tiedän mikä

Tänään olen työstänyt kaikkea sitä, mitä eilinen Reserviläispiirin kisat antoivat. Mitä kuulin, mitä näin, mitä koin ja mitä tunsin. Kaikkein opettavaisin asia oli se, mitä vieruskaverini totesi omasta suorituksestaan. Kun hänen viimeinen laukaus napsahti tauluun hän totesi: "Huh jaksoin, jaksoin! Kaikki keskelle!" Tajusin heti, että olen itse hosunut. Kun itselläni oli kyseessä viimeinen laukaus, ajattelin, että tämä pitää mennä keskelle taulua - haluan lopettaa kisan puhtaaseen suoritukseen. Säädin viimeisen laukauksen kanssa hitusen enemmän, kuin muiden kanssa. Laskin tussarin pari kertaa lataustuelle, nostin uudelleen ja tähtäsin. Vedin liipaisinta vasta kun sain asennon siihen malliin, että pystyin pitämään tähtäintä jyvällä 3 sekuntia ja sitten laukaisin. Sehän meni keskelle ja jos olisi ollut desimaalit käytössä, se olisi ollut suurin piirtein 10.9. Eikä siihen nyt niin hirveästi aikaa kulunut. Se oli huolellinen laukaus! Miksi en tehnyt sitä 40 kertaa!? No, viid

Tälläiseen miljööseen tupsahdettiin Aarnon kanssa aamulla klo 8:00 maissa. Paikka on upea Hämeenlinnan ilma-aserata. Elektroniset InBand taululaitteet, hyvä valaistus ja YouTubesta tuttujen ISSF-kisojen tyyliin musa pauhasi - ihan hemmetin siistiä! Tänään on siis Reserviläisten ilma-asekisat. On ollut ihan hyvä, että itselläni täällä Urheilumajalla on myös samanlainen taulu, koska muuten elektronisen taulun valo olisi tuntunut shokki-pistävältä. Täällä oli muutenkin niin huippu valaistus, että olisi pitänyt tajuta säätää etutähtäimen iiris pienemmäksi 3,5 - 3,8 mm välille. Nyt se oli liian suurella olessa 4,0 mm.  Edellisistä sarjakilpailuista jäi tuo nenäverenvuodon kauhu päälle, joten tänäänkin laitoin nenäliinoja ja valmiiksi tehdyn papreritupon pöydälle, jotta minun ei tarvitse liikaa tressata, jos nenä sattuu vuotamaan. Ei onneksi vuotanut.  40 laukausta ammuttiin ja se tieto tuli minulle myös yllätyksenä. Olin nimittäin varautunut 60ls kisaan. Lisäksi tässä kis

Siinä sitä taas tuli. Mulkoilin taas tänään jotenkin päin vit*seiniä tähtäimiin - jotenkin silloin tällöin kieroon. Ammuin 60 laukausta. Periaatteessa suuri osa oli hyviä kymppi- ja ysilaukauksia, mutta sitten tuli näitä asentovirheitä, jossa kaksi perättäistä laukausta saattoi mennä hyvään tiiviiseen kasaan, mutta raikkaasti kasiin tai seiskaan. Niistä kokonaistulos putoaa tosi paljon.  Muuten erittäin mukava päivä ja ihmiset hyväntuulisia. Olen aina niin onnellinen, kun treenaan porukoiden kanssa Rassin radalla! :)

... ja kahden minuutin päästä vitsailusta alkoi nenästäni pulppuamaan verta kuin härän kurkusta. Oli viisitoista minuuttia aikaa koelaukausten alkuun. Nenä ei ottanut tyrehtyäkseen. Olin muuten saanut kamppeet paikoilleen, mutta ampumavaatteita en ollut vielä pukenut. Kävin nopsaa pukemassa kengät ja haarniskan, ja menin vieläkin tyrehdyttämään veskiin nenääni. Verta tippui lattialle ja lavuaariin ja sitä purskahti lavuaarin yläpuolelle kaakeleihin. Pyyhin, siivosin ja samaan aikaan uutta nokkosi nenästä ulos. Tämä aiheutti kovaa tressiä ja pulssi oli 137. Kun suurin osa valmistautumisajasta oli jo mennyt, hiippailin hiljaa ampumapaikalleni ja varasin valmiita nenätuppoja ja paperia ampumapöydälle. Kisa alkoi ja tunsin pulssini kuulosuojaimissa ja ampumahanskan reunassa. Katsoin terveys appista, että kisan alkaessa pulssini oli 130. Viimeisen sarjan aikana pulssi oli pudonnut ja oli 75. Silloin olin jo kilpailuun vaadittavan 40 laukauksen ulkopuolella, mutta tämä sarja oli kotitr

En ole ollut ystävällinen itselleni tänä viikonloppuna - olen yrittänyt rikkoa 600 pisteen rajan 60ls treenissä. Olen jaksottanut treeniä 20 ja 10 laukauksen harjoituksiin. On ollut aika tuskaa. Kymmenen laukauksen sarjat ovat olleet enimmäkseen 94.0 - 98.0 välillä, mutta yhden kerran pääsin niukasti yli 100 pistettä. En ole ampunu ns. huonosti, mutta nyt yritän murtaa toiselle puolelle todellisuutta ja se kysyy uutta vaihdetta päälle. Siihen nähden en onnistunut tänä viikonloppuna. Se mitä tulee tuohon, mitä kirjoitin jäniksen loikasta perjantaina - niin eihän nyt yhdessä viikonlopussa tulla maailmanluokan ampujaksi. Se tarvitsee kovaa treeniä edelleen! Tätä hain ja tämä tuli yhden kerran, joka on hiukan onnetonta vielä :( En siis ampunut viikonloppuna yhtään kertaan tulosta, vaan pyrin treenaamaan: jalkojen asentoa, käsien asentoa, tähtäimiin katsomista ja katsomisen samankaltaisuutta - yritin murtaa 100 pisteen rajaa jokaisella sarjalla. Minulla on sellainen tunne, että

Tänään perjantai-iltana treenasin Urheilumajalla. En ampunut tulosta, sillä nyt haluan ottaa jäniksen loikan tason nostamiseksi. 60 ls tulos pitäisi alkaa 600 + jotain päälle. 628 olisi jo kova tulos. Joulun ajan treeneissä pääsin parhaimmillaan pienessä nuhassa 577.5. Nyt se ei enää riitä - teen hirveästi työtä tämän eteen, mutta yritän pitää tolkun tässä toki. Kaavion saa suuremmaksi klikkaamalla kuvan päältä Ammuin tänään 3 x 20ls joista jokaisen laukauksen laitoin kaaviolle. Huomenna yritän päihittää tämän. Epätasaisuus pitää tasoittaa. Nuo seiskat ainakin pois. Tänään jo kirosin, kun ammuin yhdeksällä alkavan laukauksen. Minulle on muodostunut vakio, että 60ls ottaa aikaa aina 25 - 30 minuuttia. Tänään treenasin sitä, että muutan rytmiä ja rutiinia laukausten välillä. Kun lasken kiväärin lataustuelle, hengitän 2-3 kertaa nenä kautta ja yritän saada pulssia tasaantumaan. Sitten nostan kiväärin ampuma-asentoon ja varmistaan, että kivääri lepää tasapainossa vasemman

Rassin ilma-aseratapäivä. Paukuttelin 60ls, mutta vain oikean puoleisiin tauluihin.  Nyt kun olen Urheilumajalla ampunut elektroniseen tauluun ja yrittänyt tehdä mahdollisimman kellosepän työtä, huomasin, että pieni asentomuutos ei onnistunutkaan enää.  Viime yö oli aika huono nukkumisen suhteen ja ajatukset harhailivat ties missä. Pitänee alkaa katsomaan jotain mindfulness treeniä ja meditaatiota. Kyllä minun pitäisi ymmärtää jo, että kun olen suorittamassa treeniä, niin silloin fokus on suorituksessa ja kaikkea muuta ehtii sitten pohtimaan suorituksen jälkeen - mutta ajatukset leijaili jossain ja sai aikaiseksi tuohon tauluun tuota hötöä. Tänään ostin myös Suomisportin kautta lisenssin ja vakuutuksen.  Huomenna työpäivän jälkeen treenit Urheilumajalla. Pitää nukkua hyvin ensin yö ja hoitaa intensiivinen työpäivä. Aarno oli ilmoittanut minut Hämeen kilpailuun 18.1.2020. Mahtava juttu! Kiitos! 

5.1.2020 Tänään ei ollut mitään erkoisharjoituksia, mutta peruspaukuttelua tauluun. Yritin toki katsoa jokaisen luodin omana suorituksenaan, mutta en ihan päässyt eilisen tasolle. Viime yö oli melko uneton, että liekö vaikuttanut asiaan - kootut selitykset. Silmät eivät tänään kuitenkaan rasittuneet, kuten eilen. Tietokoneen näytön voi säätää keltaiselle valoille ja himmentää, jonka ei pitäisi niin paljon rasittaa öögia.  Tulos kun tulee tuohon näytölle, niin eilen se oli kokonaistuloksena 577.5, mutta tänään 568.5. Enemmän olen tyytyväinen siihen, että tähtääminen ja tähtäimiin katsominen alkaa vakiintumaan ja saatan napsutella montakin kymppiä peräkkäin. Sitten on tätä muutakin vakiintuvaa rutiinia.

Flunssa on jyllännyt. Söin siihen kolmen päivän sinkkitablettikuurin, joka laittoi nuhaisen olon taustalle, mutta nuha on silti täällä. Verta tulee nenästä jatkuvasti ja salakavalasti olo on vähän heikko. Taitaa olla sinkkitabletit kuitenkin joltain osin pientä itsensä jekuttamista. Kaippa se flunssa ottaa oman aikansa, vaikka mitä lääkkeitä siihen ottaisi. Lääkkeillä ja tällaisilla sinkkikuureilla tuodaan tietysti vain oloa paremmaksi, jolloin pystyy riehumaan sairaanakin kuin pieni apina, vaikka pitäisi levätä. Tänään treenasin Urheilumajalla. Ammuin yhteensä 180 laukausta (3 x 60 ls) plus koelaukaukset ja muutaman kasirinki treenin. Tämä kasirinkitreeni tarkoittaa sitä, että ammutaan viisi laukausta ja jokainen laukaus pitää mennä kasiringin sisäpuolelle siten, että yksikään osuma ei leikkaa ringin ulkopuolelle. Tässä tapauksessa kilpailu päättyy heti. Sen sijaan jos kaikki luodit osuvat kasiringin sisäpuolelle, niin siinä tapauksessa treeni on onnistunut. Kävin tänään myös ilmo