Siirry pääsisältöön

Kaveri vitsaili, että tänään tulee Janin kanssa verinen kilpailu - 14.1.2020

... ja kahden minuutin päästä vitsailusta alkoi nenästäni pulppuamaan verta kuin härän kurkusta. Oli viisitoista minuuttia aikaa koelaukausten alkuun.

Nenä ei ottanut tyrehtyäkseen. Olin muuten saanut kamppeet paikoilleen, mutta ampumavaatteita en ollut vielä pukenut. Kävin nopsaa pukemassa kengät ja haarniskan, ja menin vieläkin tyrehdyttämään veskiin nenääni. Verta tippui lattialle ja lavuaariin ja sitä purskahti lavuaarin yläpuolelle kaakeleihin. Pyyhin, siivosin ja samaan aikaan uutta nokkosi nenästä ulos.

Tämä aiheutti kovaa tressiä ja pulssi oli 137. Kun suurin osa valmistautumisajasta oli jo mennyt, hiippailin hiljaa ampumapaikalleni ja varasin valmiita nenätuppoja ja paperia ampumapöydälle.

Kisa alkoi ja tunsin pulssini kuulosuojaimissa ja ampumahanskan reunassa. Katsoin terveys appista, että kisan alkaessa pulssini oli 130. Viimeisen sarjan aikana pulssi oli pudonnut ja oli 75. Silloin olin jo kilpailuun vaadittavan 40 laukauksen ulkopuolella, mutta tämä sarja oli kotitreeneistä tuttua laatua. Viimeisen kymmenen sarjan tulos oli 95.

Ammuin kaksi luotia per täplä. Tähtihetkiäni tältä päivää:





 

Se oli verinen kilpailu. Tulokseni 40ls kilpailussa oli tasaisen paska 360. Mutta nyt eteenpäin, ja pitää toivoa parempaa kuntoa ensi lauantain kisoihin. Ne kisataan reserviläisten keskuudessa Hämeenlinnassa. Voipi olla, että valmistautumistrategiani on nukkuminen, kuntoilu ja nukkuminen. Sitten vähän myös Urheilumajaa ja jotain eteenpäin vievää treeniä.

Mahtava kokemus tänään ja tämä oli selviytymistarinani tärkeissä Riihimäen Ampumaseuran sarjakilpailuissa.

Kun eilen valmistauduin tähän päivään, oli paras sarja kuitenkin yli sata pistettä elektronisessa taulussa. Tätä niinkuin haen, mutta joskus ihminen ei vain voi sille mitään, että verta tulee nokasta tai on vatsakipuja tms. Itselleni nämä ovat loistavia tosielämän selviytymistaisteluita. Tänäänkään en olis millään halunnut jättää kisaa kesken.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Bad shot data, abandoning shot - Inband taulussa vieläkin jotain häikkää

Tämä herja alkoi yhtäkkiä vaivaamaan kotiradallani Inband elektronisessa taululaitteessani, Urheilumajalla. Aluksi luulin, että ongelma piilee Bluetooth yhteydessä, mutta siinä ei näytä olevan mitään vikaa. Selvitin ongelmaa tänään hiukan lisää.  Inband Hertar taulu toimii niin, että kun siihen ampuu luodin, niin nauhan pitäisi kulkea sen verran alaspäin, että edellinen osuma jää puolittain maskin alle piiloon, joten ei ole vaaraa, että seuraava laukaus menee samasta reiästä sisään.  Minulla taulu on alkanut toimia nyt niin, että nauha ei joko siirry alaspäin ollenkaan, tai sitten moottori ei pyöräytä sitä tarpeeksi. Jos nauha on liikkunut alapäin hyvin vähän ja seuraava laukaus menee edellistä luodinreikää sivuten, tulee herja " Bad shot data, abandoning shot ".    Mikäli luoti menee täsmälleen samasta reijästä sisään, saataa tulla jokin random pistemäärä laukaukselle. Kuva: Tässä ammuin napakympin, eli X, mutta nauha ei siirtynyt alas. Seuraava laukaus oli täsmälle...

RASSIN treenit - hyvin meni, mutta analysoinnin jälkeen diopteria pitää hitusen säätää - tiistai 10.3.2020

Tiistain RASSIn treeni meni ihan ok, mutta kuten valmentaja pisti jo merkille, niin laukaukset roikkuu. Analysoin treeniä ilman tuloslaskelmaa ja totesin saman merkitsemällä kaikki täplät, joissa laukaus jäi tosiaan roikkumaan. Totesin, että roikkumista on suurimmassa osassa. Nyt on todella tärkeää säätää diopteria mieluusti ennen sunnuntain kisoja siten, että saan osumat menemään hitusen ylemmäs ja siten keskelle taulua. Muussa tapauksessa tulee tarkoilla ja muuten hyvillä tähtäyksillä ysiä ja kasia liikaa. Eli parin napsun verran säätöä ylöspäin 😂  https://www.hs.fi/fingerpori/car-2000006427505.html Alla tiistain taulut vielä muistiin. Merkkasin kaikki roikkuvat osumat punaisella väkäsellä:

Täällä on ollut hiljaista, mutta ei toivotonta

Korona-aika osui kipeään kohtaan. On kuitenkin tarpeetonta selostaa mitä tapahtui tuolloin, kun pandemia alkoi leviämään. Se on jo koko maailmalle tuttu tarina. Kerron sen sijaan tämän tarinan lyhyesti ja rönsyilemättä - miten tyttäreni nosti minut ylös tästä toivottomuuden tunteesta.  Olin juuri aloittanut kilpailmakivääriharrastusta ja saanut työstettyä pohjaa tekniikalle ja saanut ammunnan kulkemaan kivasti. Olisi ollut aika alkaa treenaamaan oikein kunnolla. Suomeen julistettiin poikkeusolot ja kaikki paikat pantiin kiinni. Koko Suomi suljettiin. Tajusin, että tämä aika tulee olemaan kova kolaus motivaatiolleni. Olin ravoissani, mutta en tiennyt kenelle raivota.  Kotoa ei oikein voinut enää poistua ja ihmisiä kehoitettiinkin välttämään kaikenlaista turhaa liikkumista, mikä ei ole niin välttämätöntä. Mekin olimme koko perheen voimin viikkotolkulla visusti kotona. Ruokatarvikeet tilattiin kuljetuksella kotiovelle.  Nuorempi tytär halusi kokeilla jousta, joten sellainen ...