Siirry pääsisältöön

Kaveri vitsaili, että tänään tulee Janin kanssa verinen kilpailu - 14.1.2020

... ja kahden minuutin päästä vitsailusta alkoi nenästäni pulppuamaan verta kuin härän kurkusta. Oli viisitoista minuuttia aikaa koelaukausten alkuun.

Nenä ei ottanut tyrehtyäkseen. Olin muuten saanut kamppeet paikoilleen, mutta ampumavaatteita en ollut vielä pukenut. Kävin nopsaa pukemassa kengät ja haarniskan, ja menin vieläkin tyrehdyttämään veskiin nenääni. Verta tippui lattialle ja lavuaariin ja sitä purskahti lavuaarin yläpuolelle kaakeleihin. Pyyhin, siivosin ja samaan aikaan uutta nokkosi nenästä ulos.

Tämä aiheutti kovaa tressiä ja pulssi oli 137. Kun suurin osa valmistautumisajasta oli jo mennyt, hiippailin hiljaa ampumapaikalleni ja varasin valmiita nenätuppoja ja paperia ampumapöydälle.

Kisa alkoi ja tunsin pulssini kuulosuojaimissa ja ampumahanskan reunassa. Katsoin terveys appista, että kisan alkaessa pulssini oli 130. Viimeisen sarjan aikana pulssi oli pudonnut ja oli 75. Silloin olin jo kilpailuun vaadittavan 40 laukauksen ulkopuolella, mutta tämä sarja oli kotitreeneistä tuttua laatua. Viimeisen kymmenen sarjan tulos oli 95.

Ammuin kaksi luotia per täplä. Tähtihetkiäni tältä päivää:





 

Se oli verinen kilpailu. Tulokseni 40ls kilpailussa oli tasaisen paska 360. Mutta nyt eteenpäin, ja pitää toivoa parempaa kuntoa ensi lauantain kisoihin. Ne kisataan reserviläisten keskuudessa Hämeenlinnassa. Voipi olla, että valmistautumistrategiani on nukkuminen, kuntoilu ja nukkuminen. Sitten vähän myös Urheilumajaa ja jotain eteenpäin vievää treeniä.

Mahtava kokemus tänään ja tämä oli selviytymistarinani tärkeissä Riihimäen Ampumaseuran sarjakilpailuissa.

Kun eilen valmistauduin tähän päivään, oli paras sarja kuitenkin yli sata pistettä elektronisessa taulussa. Tätä niinkuin haen, mutta joskus ihminen ei vain voi sille mitään, että verta tulee nokasta tai on vatsakipuja tms. Itselleni nämä ovat loistavia tosielämän selviytymistaisteluita. Tänäänkään en olis millään halunnut jättää kisaa kesken.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olin tänään täysi kollo treeneissä - torstai 27.2.2020

Alan pikku hiljaa nousemaan kuopasta, jonka pohjalla olin alkuvuodesta. Olen pääsemässä eroon parallax-virheistä ja nyt oikeasti voin jalostaa taitoa ja hermoja.  Pyrin tänään olemaan harjoitusten aikana ihan taukki, joka ei edes osaa ajatella mitään. Jonkin verran piti tosin säätää diopterista laukauksia menemään alaspäin, koska osumat meni vähän ylös. Ne näkyvät tuossa taulun kuvassa kello kaksitoista. Pahoja nykäyksiä laukaisuhetkellä tuli muutamia, jotka näkyy kello kolmessa ja neljässä.  Ysejä tuli 25 joka himmensi lopputulosta, koska niitä oli niin paljon. Niistä olisi pitänyt puolet saadaa vielä kympin puolelle. Kymmejä tuli 11 ja napakymppejä 18. Sitten siellä oli neljä  kasia ja kaksi seiskaa. Loppua kohden alkoi menemään todella hyvin. Tuli useita napakymppejä peräkkäin. Nyt tiedän tästä psygologiasta, että kysyy melkein enemmän hermoja ampua hyvin kuin huonosti. Loppua kohden ajattelin heittäytyä ihan kolloksi - päätin, että en tunne enkä ajatt...

Tänään kuivalaukaustreeni Scatt:lla ja parempi mieli - perjantai 31.1.2020

Joo, en taida vaihtaa kiväärin vasemman käden tekniikkaa kesken kauden, mutta kesällä aion tutkia tämän perusteellisesti. Ammuin nyrkin päältä, kuten alkusyksystä olin omaksunut eräältä ranskalaiselta tytöltä (ks. 1.10.2019 blogaus: https://urheilumaja.blogspot.com/2019/10/ ). Ennemmin keskityn siihen, että pidän vasemman käden rentona ja toki oikean käden myös. Sillä tavalla tein poikkitieteellistä testiä tänään Scatt -treenissä ja tulos oli että ammuin 10.9 ja 10.8 jne.. Muita laukauksia oli, mutta olen niihin vertailuarvoisesti tyytyväinen tämän päivän treeniin. SCATT:lla EN AMMU TULOSTA, koska luodit ei mene suoraan, mutta Scatt on näkymätön laser, joka menee aina suoraan. Rakastan Scatt:ia ja se antaa mahtavaa osviittaa sitä miten tähtään, miten heilautan piippua laukauksen jälkeen ja miten tähtäyksen suoritus pitäisi mennä. I love it!! Tänään treenissä on tuttua hajontaa ja yksi aivan saisse laukaus, mutta silti taas homma menee oikeaan suuntaan. Tästä on taas tie ylöspäin...

Täällä on ollut hiljaista, mutta ei toivotonta

Korona-aika osui kipeään kohtaan. On kuitenkin tarpeetonta selostaa mitä tapahtui tuolloin, kun pandemia alkoi leviämään. Se on jo koko maailmalle tuttu tarina. Kerron sen sijaan tämän tarinan lyhyesti ja rönsyilemättä - miten tyttäreni nosti minut ylös tästä toivottomuuden tunteesta.  Olin juuri aloittanut kilpailmakivääriharrastusta ja saanut työstettyä pohjaa tekniikalle ja saanut ammunnan kulkemaan kivasti. Olisi ollut aika alkaa treenaamaan oikein kunnolla. Suomeen julistettiin poikkeusolot ja kaikki paikat pantiin kiinni. Koko Suomi suljettiin. Tajusin, että tämä aika tulee olemaan kova kolaus motivaatiolleni. Olin ravoissani, mutta en tiennyt kenelle raivota.  Kotoa ei oikein voinut enää poistua ja ihmisiä kehoitettiinkin välttämään kaikenlaista turhaa liikkumista, mikä ei ole niin välttämätöntä. Mekin olimme koko perheen voimin viikkotolkulla visusti kotona. Ruokatarvikeet tilattiin kuljetuksella kotiovelle.  Nuorempi tytär halusi kokeilla jousta, joten sellainen ...