Siirry pääsisältöön

Hyvä fiilis! Ensimmäinen kilpailumatka takana - Lauantai 18.1.2020

Tälläiseen miljööseen tupsahdettiin Aarnon kanssa aamulla klo 8:00 maissa. Paikka on upea Hämeenlinnan ilma-aserata. Elektroniset InBand taululaitteet, hyvä valaistus ja YouTubesta tuttujen ISSF-kisojen tyyliin musa pauhasi - ihan hemmetin siistiä! Tänään on siis Reserviläisten ilma-asekisat.


On ollut ihan hyvä, että itselläni täällä Urheilumajalla on myös samanlainen taulu, koska muuten elektronisen taulun valo olisi tuntunut shokki-pistävältä. Täällä oli muutenkin niin huippu valaistus, että olisi pitänyt tajuta säätää etutähtäimen iiris pienemmäksi 3,5 - 3,8 mm välille. Nyt se oli liian suurella olessa 4,0 mm. 


Edellisistä sarjakilpailuista jäi tuo nenäverenvuodon kauhu päälle, joten tänäänkin laitoin nenäliinoja ja valmiiksi tehdyn papreritupon pöydälle, jotta minun ei tarvitse liikaa tressata, jos nenä sattuu vuotamaan. Ei onneksi vuotanut. 

40 laukausta ammuttiin ja se tieto tuli minulle myös yllätyksenä. Olin nimittäin varautunut 60ls kisaan. Lisäksi tässä kisassa ammuttiin kokonaisluvuilla.

No entä miten kisa sitten meni. Tämä oli ensimmäinen kisa jossain muualla kuin Riihimäen Ampumaseuran radalla - lähdin siitä, että sijoittumiseni on sivuseikka. Ammuin reippaasti alle normaalin tuloksen, joka on ollut nyt 40ls kisoissa 360 - 369. Ensimmäisten kisojen jännityksessä tulos jäi normaalin alle ollen 351. Omassa miesten yleisessä sarjassa oli kymmenen muuta reservilästä kisaamassa ja sijoituin viidenneksi. Kilpailumielessä olen tyytyväinen, mutta tulos oli minulta surkea riman alitus. 

Suurin ongelmani oli hosuminen! Tussauttelin 40ls setin 20 minuutissa vaikka olisi ollut 50 min käytettävissä. Tämä hosumisen korjaaminen on seuraavien kisojen pääagendani.



Kisan jälkeen funtsittiin Aarnon ja Jounin kanssa, että jos lähdettäisiin torstaina Mäntsälän non-stop kilpailuihin. Sitä suunnitellaan ensi tiistaina lisää.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rassin 7. sarjakilpailuerässä oma henkilökohtainen ennätys - tiistai 3.3.2020

Tänään 7. sarjakilpailuerä 40 ls ja tulos 379. Tein henkilökohtaisen ennätykseni kokonaislukukilpailussa. Suoritus tuntui hyvältä koko ajan, vaikka tuntui myös samalla ihan oikealta urheilusuoritukselta. Kuntoahan tämä vaatii ja eihän tämä ole viihdeammuntaa, vaan tämä on urheiluammuntaa!  Käytin tänään jo enemmän aikaa, en hosunut tai hoppuillut. Hyvä fiilis! Viileys, tunteettomuus,  piittaamattomuus, tollous ja pöljänä oleminen tuntui oikealta kilpailun aikaiselta ratkaisulta. Tätä minulle on tavallaan opetettu - vaikka ei ihan näillä termeillä.  Kiitos Eija! Valmennussuunnitelma alkaa puremaan! Hyvää työtä minun alkavan uran eteen - kiitos, kiitos! Paljon kuntoilua, voimailua ja kuivaharjoittelua viime päivinä takana. Vähemmän laukauksia, enemmän laatuun pyrkimistä - kevättäkin rinnassa.  Yksin en tähänkään olisi pystynyt, mutta Rassin hyvässä valmennuksessa ja porukassa kylläkin ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Vierailin tänään Inband Hertar kokoonpanotehtaalla - vein elektronisen tauluni huoltoon

  Vein tänään Inband tauluni huoltoon Tampereelle, kun näytti, että siinä ei toimi kuin kaksi mikrofonia. Kaikki mikrofonit olivat kuitenkin kunnossa, mutta reissu ei ollut turha, sillä tauluun vaihdetaan piirikortti, joka nopeuttaa bluetooth -yhteyttä.  Suosittelen Inband laitetta vahvasti myös kotiradoille. Voin sanoa, että taulu on huippuhyvä. Se on myös paljon edullisempi hankinta kuin muut elektroniset taululaitteet, silti samat ominaisuudet ja helppo käyttää. Minulla on ollut InBand jo kaksi vuotta ja on ollut mahtava treenata samanlaiseen tauluun, kuin useimmilla Suomen radoilla on. Kerroin Inbandin kavereille, että olen yrittänyt vähän huonolla menestyksellä rakentaa nauhataulua Scatt -harjoittelua silmällä pitäen, joten tyypit haki tämän kuvassa olevan taulun varastosta. Sain sen omaksi. Olen tänään alkanut suunnittelemaan siihen virtalähdettä katkaisijalla ja laitoin siinä olevat kumirullat kuntoon. Vaikka ammun tähän tauluun pääasiassa Scatt harjoituslaitteella, haluan, että

Poskipakan korotus ja lisää jämäkkyyttä tähtäämiseen - lauantai 7.12.2019

Juttelin vanhemman herran kanssa torstaina kiväärin säädöistä. Hän oli säätänyt liipasinta  taaksepäin ja kahvaa hitusen eteenpäin. Näillä säädöillä hän oli onnistunut saamaan lisää mukavuutta ja tuntumaa tähtäämiseen. Samassa yhteydessä tuli puheeksi poskipakan tärkeys. Poskipakan pitäisi puristaa poskea vasten, jolloin siitä on helpompi etsiä aina sitä samaa tuntua ja opettaa tätä tuntumaa poskilihaksille. Toki se tukevoittaa myös tähtäämistä. Omalla kohdallani oli poskipakka vähän liian alhaalla, joten poski vain hitusen lepäsi siinä ja tuntu poskea vasten oli höllä. Poskipakka tulee nyt ylemmäksi, joten se puristaa poskea rullalle tähdätessä. Muita säätöjä, joita olen syksyn mittaa tehnyt on tukin pituus ... ... sitten vaihdoin alkuperäisen takaiiriksen säädettävää iirikseen... ... ja samoin etutähtäimen iiriksen säädettävään versioon.  Aina kun tekee jotain pieniäkin säätöjä, pitää hetken aikaa hakea taas uutta tuntumaa. Poskipakan korotus tuntui kuitenk