Siirry pääsisältöön

Tylsä maanantai, harmaa arki ja himmeä treeni - 25.11.2019

Tänään 60ls kovilla, mutta kahdessa erässä: ensin 20 ls ja sitten 40 ls. Olisin halunnut, että olisin kerennyt triplaamaan tuon, koska juuri kun pääsin kirjaimellisesti jyvälle, ja olisin tarvinnut kymmeniä toistoja, oli jo pakko lopetella. Pohdin, että joskus jos minulla on lomaa, niin otan teknisen harjoitustauon viikon tai kaksi ennen loman alkua, mutta kun loma alkaa, niin voi pojat kuinka helvetisti treenaan toistoja, hermoja, tähtäystä ja kaikkea - vaikka tulostakin keskellä kaunista päivää stana :).. Oikein niin paljon kun sielu sietää! Aina silloin tällöin kun toiset kuvittelevat harmaana maanantaina olevansa speedo leijona palmujen alla -  jalokiven sinisen meren äärellä ja juomassa GT:tä aurinkotuolissa, niin minä haaveilen päästä kunnolla treenaamaan. Kreisiä tai ei - jokainen tekee mitä haluaa lomallaan, mutta mistä loma?

Kuten suomalainen rakastettu Rock-kukko Michael Monroe on sanonut jotenkin vapaasti referoiden: "Keikka pitää vetää aina täysillä, vaikka väsyttää ja olisi paska fiilis". Just tota mä tarkoitan! Mä haluun ton tuoda tähän mun ampumaurheiluun. Mä haluan oppia vetää sen pienen hetken aina täysillä ja antaa itsestäni parasta, kuten haluan.

Tänään en onnistunut ja riepoo :D ...koska tänään oli tylsä maanantai. Tuosta tylsästä maanantai-vammasta pitää päästä eroon!  Sellaiset urheilijat kuin Sergei Kamenskiy ja Henri Häkkinen voivat olla joka pojan idoleita :). Olen valmis tekemään ne miljoona toistoa, kuuntelemaan valmentajan ohjeita ja treenaamaan niin paljon kuin päivätyöltä ehtii ja yrittää päästä niin pitkälle kun luoja on suonut rahkeita. Onneksi koko perhe tukena!


20 ls, ilman treeniagendaa, ilman aivoja -harmaa maanantai. 

40 ls nimimerkillä: ilman aivoja tehty - (lue: ei kelpaa, en ole tyytyväinen, lisää treeniä)

Ja tämän postauksen jälkeen kiltisti taas :D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olin tänään täysi kollo treeneissä - torstai 27.2.2020

Alan pikku hiljaa nousemaan kuopasta, jonka pohjalla olin alkuvuodesta. Olen pääsemässä eroon parallax-virheistä ja nyt oikeasti voin jalostaa taitoa ja hermoja.  Pyrin tänään olemaan harjoitusten aikana ihan taukki, joka ei edes osaa ajatella mitään. Jonkin verran piti tosin säätää diopterista laukauksia menemään alaspäin, koska osumat meni vähän ylös. Ne näkyvät tuossa taulun kuvassa kello kaksitoista. Pahoja nykäyksiä laukaisuhetkellä tuli muutamia, jotka näkyy kello kolmessa ja neljässä.  Ysejä tuli 25 joka himmensi lopputulosta, koska niitä oli niin paljon. Niistä olisi pitänyt puolet saadaa vielä kympin puolelle. Kymmejä tuli 11 ja napakymppejä 18. Sitten siellä oli neljä  kasia ja kaksi seiskaa. Loppua kohden alkoi menemään todella hyvin. Tuli useita napakymppejä peräkkäin. Nyt tiedän tästä psygologiasta, että kysyy melkein enemmän hermoja ampua hyvin kuin huonosti. Loppua kohden ajattelin heittäytyä ihan kolloksi - päätin, että en tunne enkä ajatt...

Tänään kuivalaukaustreeni Scatt:lla ja parempi mieli - perjantai 31.1.2020

Joo, en taida vaihtaa kiväärin vasemman käden tekniikkaa kesken kauden, mutta kesällä aion tutkia tämän perusteellisesti. Ammuin nyrkin päältä, kuten alkusyksystä olin omaksunut eräältä ranskalaiselta tytöltä (ks. 1.10.2019 blogaus: https://urheilumaja.blogspot.com/2019/10/ ). Ennemmin keskityn siihen, että pidän vasemman käden rentona ja toki oikean käden myös. Sillä tavalla tein poikkitieteellistä testiä tänään Scatt -treenissä ja tulos oli että ammuin 10.9 ja 10.8 jne.. Muita laukauksia oli, mutta olen niihin vertailuarvoisesti tyytyväinen tämän päivän treeniin. SCATT:lla EN AMMU TULOSTA, koska luodit ei mene suoraan, mutta Scatt on näkymätön laser, joka menee aina suoraan. Rakastan Scatt:ia ja se antaa mahtavaa osviittaa sitä miten tähtään, miten heilautan piippua laukauksen jälkeen ja miten tähtäyksen suoritus pitäisi mennä. I love it!! Tänään treenissä on tuttua hajontaa ja yksi aivan saisse laukaus, mutta silti taas homma menee oikeaan suuntaan. Tästä on taas tie ylöspäin...

Täällä on ollut hiljaista, mutta ei toivotonta

Korona-aika osui kipeään kohtaan. On kuitenkin tarpeetonta selostaa mitä tapahtui tuolloin, kun pandemia alkoi leviämään. Se on jo koko maailmalle tuttu tarina. Kerron sen sijaan tämän tarinan lyhyesti ja rönsyilemättä - miten tyttäreni nosti minut ylös tästä toivottomuuden tunteesta.  Olin juuri aloittanut kilpailmakivääriharrastusta ja saanut työstettyä pohjaa tekniikalle ja saanut ammunnan kulkemaan kivasti. Olisi ollut aika alkaa treenaamaan oikein kunnolla. Suomeen julistettiin poikkeusolot ja kaikki paikat pantiin kiinni. Koko Suomi suljettiin. Tajusin, että tämä aika tulee olemaan kova kolaus motivaatiolleni. Olin ravoissani, mutta en tiennyt kenelle raivota.  Kotoa ei oikein voinut enää poistua ja ihmisiä kehoitettiinkin välttämään kaikenlaista turhaa liikkumista, mikä ei ole niin välttämätöntä. Mekin olimme koko perheen voimin viikkotolkulla visusti kotona. Ruokatarvikeet tilattiin kuljetuksella kotiovelle.  Nuorempi tytär halusi kokeilla jousta, joten sellainen ...