Juttelin vanhemman herran kanssa torstaina kiväärin säädöistä. Hän oli säätänyt liipasinta taaksepäin ja kahvaa hitusen eteenpäin. Näillä säädöillä hän oli onnistunut saamaan lisää mukavuutta ja tuntumaa tähtäämiseen. Samassa yhteydessä tuli puheeksi poskipakan tärkeys. Poskipakan pitäisi puristaa poskea vasten, jolloin siitä on helpompi etsiä aina sitä samaa tuntua ja opettaa tätä tuntumaa poskilihaksille. Toki se tukevoittaa myös tähtäämistä.
Omalla kohdallani oli poskipakka vähän liian alhaalla, joten poski vain hitusen lepäsi siinä ja tuntu poskea vasten oli höllä.
Omalla kohdallani oli poskipakka vähän liian alhaalla, joten poski vain hitusen lepäsi siinä ja tuntu poskea vasten oli höllä.
Poskipakka tulee nyt ylemmäksi, joten se puristaa poskea rullalle tähdätessä.
Muita säätöjä, joita olen syksyn mittaa tehnyt on tukin pituus ...
... sitten vaihdoin alkuperäisen takaiiriksen säädettävää iirikseen...
... ja samoin etutähtäimen iiriksen säädettävään versioon.
Aina kun tekee jotain pieniäkin säätöjä, pitää hetken aikaa hakea taas uutta tuntumaa. Poskipakan korotus tuntui kuitenkin nyt ihan hyvältä muutokselta. Huomenna sunnuntaina katson ajan kanssa miten uuden säädön kanssa elämä sujuu. Jos haluan vaihtaa takaisin edelliseen asentoon sen, se on helppoa. Säädöissä on mitta-asteikko, josta voi kirjoittaa säädöt muistiin. Tässä tapauksessa, jos haluan poskipakan takaisin kuten se oli, niin voin vain laskea sen alimpaan mahdolliseen asentoon.
Tätä kuitenkin haen ja tätä tänään tuli lopuksi, kun olin hiukan tottunut uuteen säätöön. Huomenna tosiaan lisää tuntuman hakua ja treeniä.
Kommentit
Lähetä kommentti