Siirry pääsisältöön

Ilon ja positiivisuuden kautta - 9.2.2020 sunnuntai

Yksi tärkeä asia, jonka olen oppinut viime päivinä Riihimäen Ampumaseurassa on, että tätä pitää käydä koko ajan ilon ja positiivisuuden kautta. Olen syksystä 2019 alkanut rakentamaan tätä taitoa tyhjältä ja puhtaalta pöydältä.

Aluksi, ei haitannut vaikka ammuin huonosti tai hyvin. Sitten jossain vaiheessa huomasi, että rupesin huutamaan itselleni ja otsaa meni vähän kurttuun. Huomasi, että olin alkanut vähän kiroamaan huonoja laukauksia. Huomasin, että se ole rakentavaa, eikä sillä pääse pitkälle. Opin, että tarvitaan nöyrää suhtautumista, iloa ja positiivista ajattelua.

Katsoin JuuTubettimesta erään kisan, jossa ennakkosuosikki Niccolò Campriani Final Match kilpailussa alittaa tarvittavan pistemäärän ja joutuu poistumaan kisasta. Hän tekee sen hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa. Hän vieläpä vilkuttaa aplodeeraavalle yleisölle.

Tänään Loviisan aluemestaruuskisoissa ammuin sen, mihin olen yltänyt tällä hetkellä keskimäärin. Menin yrittämään itseni ylittämistä - tottakai. Menin ja yritin ampua elämäni kovimman tuloksen.



Minut valtasi aika väkevä kisajännitys. Samalla huomasin, kuinka selviä olivat ne virheet, mitä tein.

  • tähtäyskuvan pitämimen keskellä
    • laukaisua ei pitäisi tehdä kovin kevyt kenkäisellä pidolla, mutta minä tein. Näytin monta kertaa tänään kuitenkin sen, kun olin keskittynyt asiaan ja leivoin paljon hyviä kymppi-laukauksia
  • jälkipito
    • Oli unohtunut ja toistin virheen raikkaasti 2 - 3 kertaa
  • parallax virheet
    • Tämä on ollut koko syksyn minua eniten vaivaava ongelma, mutta tähän on tulossa tekninen helpotus, kun saan asennettua maailmanluokan diopterit kivääriin
  • paniikki huonosta laukaisusta 
    • liian nopea seuraava laukaus. Ikään kuin olisin voinut pyyhkiä edellisen laukauksen uudella laukauksella unholaan

Mitä meni sitten hyvin tänään?
Hyvin meni jännityksen haltuunotto. Opin, että jännitys ei pääse ylivoimaiseksi ja pystyn laittamaan sen liekaan. Muutoinhan se menisi yhdeksi tärinäksi ja sumuksi.

Tasan puolessa välissä laukausmäärää, eli kolmen kymmenen laukauksen kohdalla, rauhoitin tilanteen ja käänsin alamäen ylämäeksi. Olin kuitenkin lasketellut reipasta alamäkeä, eli ampunut huonosti jo pitkät matkat kilpailun alussa. Laskin, että minulla on vielä paljon pisteitä laudalla. Otin iisisti ja tähtäsin niistä mahdollisimman monen kymppiin ja mahd. keskelle. Se onnistui.

Pohdiskelua kisan jälkeen.

SARJA 1: 92,2 
SARJA 2: 90,4 
SARJA 3: 89,2 
SARJA 4: 97,5 
SARJA 5: 86,4 
SARJA 6: 96,4 

TULOS: 552,1


#LOVIISA AM ALUEMESTARUUS 9.2.2020



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olin tänään täysi kollo treeneissä - torstai 27.2.2020

Alan pikku hiljaa nousemaan kuopasta, jonka pohjalla olin alkuvuodesta. Olen pääsemässä eroon parallax-virheistä ja nyt oikeasti voin jalostaa taitoa ja hermoja.  Pyrin tänään olemaan harjoitusten aikana ihan taukki, joka ei edes osaa ajatella mitään. Jonkin verran piti tosin säätää diopterista laukauksia menemään alaspäin, koska osumat meni vähän ylös. Ne näkyvät tuossa taulun kuvassa kello kaksitoista. Pahoja nykäyksiä laukaisuhetkellä tuli muutamia, jotka näkyy kello kolmessa ja neljässä.  Ysejä tuli 25 joka himmensi lopputulosta, koska niitä oli niin paljon. Niistä olisi pitänyt puolet saadaa vielä kympin puolelle. Kymmejä tuli 11 ja napakymppejä 18. Sitten siellä oli neljä  kasia ja kaksi seiskaa. Loppua kohden alkoi menemään todella hyvin. Tuli useita napakymppejä peräkkäin. Nyt tiedän tästä psygologiasta, että kysyy melkein enemmän hermoja ampua hyvin kuin huonosti. Loppua kohden ajattelin heittäytyä ihan kolloksi - päätin, että en tunne enkä ajatt...

Tänään kuivalaukaustreeni Scatt:lla ja parempi mieli - perjantai 31.1.2020

Joo, en taida vaihtaa kiväärin vasemman käden tekniikkaa kesken kauden, mutta kesällä aion tutkia tämän perusteellisesti. Ammuin nyrkin päältä, kuten alkusyksystä olin omaksunut eräältä ranskalaiselta tytöltä (ks. 1.10.2019 blogaus: https://urheilumaja.blogspot.com/2019/10/ ). Ennemmin keskityn siihen, että pidän vasemman käden rentona ja toki oikean käden myös. Sillä tavalla tein poikkitieteellistä testiä tänään Scatt -treenissä ja tulos oli että ammuin 10.9 ja 10.8 jne.. Muita laukauksia oli, mutta olen niihin vertailuarvoisesti tyytyväinen tämän päivän treeniin. SCATT:lla EN AMMU TULOSTA, koska luodit ei mene suoraan, mutta Scatt on näkymätön laser, joka menee aina suoraan. Rakastan Scatt:ia ja se antaa mahtavaa osviittaa sitä miten tähtään, miten heilautan piippua laukauksen jälkeen ja miten tähtäyksen suoritus pitäisi mennä. I love it!! Tänään treenissä on tuttua hajontaa ja yksi aivan saisse laukaus, mutta silti taas homma menee oikeaan suuntaan. Tästä on taas tie ylöspäin...

Täällä on ollut hiljaista, mutta ei toivotonta

Korona-aika osui kipeään kohtaan. On kuitenkin tarpeetonta selostaa mitä tapahtui tuolloin, kun pandemia alkoi leviämään. Se on jo koko maailmalle tuttu tarina. Kerron sen sijaan tämän tarinan lyhyesti ja rönsyilemättä - miten tyttäreni nosti minut ylös tästä toivottomuuden tunteesta.  Olin juuri aloittanut kilpailmakivääriharrastusta ja saanut työstettyä pohjaa tekniikalle ja saanut ammunnan kulkemaan kivasti. Olisi ollut aika alkaa treenaamaan oikein kunnolla. Suomeen julistettiin poikkeusolot ja kaikki paikat pantiin kiinni. Koko Suomi suljettiin. Tajusin, että tämä aika tulee olemaan kova kolaus motivaatiolleni. Olin ravoissani, mutta en tiennyt kenelle raivota.  Kotoa ei oikein voinut enää poistua ja ihmisiä kehoitettiinkin välttämään kaikenlaista turhaa liikkumista, mikä ei ole niin välttämätöntä. Mekin olimme koko perheen voimin viikkotolkulla visusti kotona. Ruokatarvikeet tilattiin kuljetuksella kotiovelle.  Nuorempi tytär halusi kokeilla jousta, joten sellainen ...