Alan pikku hiljaa nousemaan kuopasta, jonka pohjalla olin alkuvuodesta. Olen pääsemässä eroon parallax-virheistä ja nyt oikeasti voin jalostaa taitoa ja hermoja.
Pyrin tänään olemaan harjoitusten aikana ihan taukki, joka ei edes osaa ajatella mitään. Jonkin verran piti tosin säätää diopterista laukauksia menemään alaspäin, koska osumat meni vähän ylös. Ne näkyvät tuossa taulun kuvassa kello kaksitoista. Pahoja nykäyksiä laukaisuhetkellä tuli muutamia, jotka näkyy kello kolmessa ja neljässä.
Ysejä tuli 25 joka himmensi lopputulosta, koska niitä oli niin paljon. Niistä olisi pitänyt puolet saadaa vielä kympin puolelle. Kymmejä tuli 11 ja napakymppejä 18. Sitten siellä oli neljä kasia ja kaksi seiskaa.
Loppua kohden alkoi menemään todella hyvin. Tuli useita napakymppejä peräkkäin.
Nyt tiedän tästä psygologiasta, että kysyy melkein enemmän hermoja ampua hyvin kuin huonosti. Loppua kohden ajattelin heittäytyä ihan kolloksi - päätin, että en tunne enkä ajattele mitään vaikka kuti osuisi minne. Kun ne sitten alkoi mennä perä toisensa jälkeen kymppiin en välittänyt mitään. En edes tarkistanut osumaa kiikarista joka kerta. Tämä tulee olemaan strategia koko loppu kauden - kun treenaan tai kilpailen aion olla tunteeton täysi kollo.
Huomenna on perjantai ja työpäivä Leppävaarassa. Huomenna on illalla lepopäivä. Aion katsella YouTubesta ISSF:n kisoja ja jousiammuntaa. Otan nojatuolissa hyvän asennon ja heijastan YouTubet isoon telkkariin.
Kommentit
Lähetä kommentti